Long time, no jazz

No oho. Olin jo ihan suosiolla haudannu tän anailu- ja laihduttelukakkablogini, mutta kuinkas ollakaan oli ihan kommenttia satanut jokunen päivä sitten, niin innostuin nyt pikasta kuulumista kirjottelemaan. Ekana tietenkin painoasiaa.

Viime kevääseen mennessä olin itteni saanut kivasta reippaasti normaalipainoon, johkin 65 kiloon tai muuta vastaavaa. Kesällä alkoi perskale uusi miessuhde, joten sen jälkeen on varmaan viisi tai reilustikin tullu kiloja takasin. Ois kyllä aika taas ryhdistäytyä kun kesäkin tulossa! Onneks on pirtsakka kevätsää ulkona, jos tästä vaikka kohta lenkille. Sinällään en kyllä oo nyt painoa stressannut, koska onhan tässä elämässä jo monesti tullu todistettua, että onnistuu se ryhdistäytyminen kun vaan päättää!

Bentsot oon aika pitkälti lopettanu. Ensinnäkään en juuri saa niitä mistään ja toiseksi ne saivat mut kyllä tekemään aika tyhmiä juttuja. Kesällä vielä jonkun verran nappailin. Toisaalta tuntuu että alkoholia taas on palanut enemmänkin nyt, mutta eipä onneks oo enää listalla kaikkia sekakäytön vaaroja sentään.

En edes muista mitä kaikkea täällä on menneisyydessä pölissyt. Tuon tammikuussa vuosi sitten mainitun intoksikaation jälkeen yksi on ollut kesällä, heinä-elokuun vaihteessa. Olikin aika paha. Nyt on ollu taas hillitön ei ikinä enää buustaus, vaikka tosi vaikeita aikojakin tässä on talven aikaan ollu. Oon havaitsevinani sellasta, että valon määrä kyllä selkeesti vaikuttaa mun sairaudenkulkuun! Noi synkeimmät ajat talvella oli niin vaikeita, tosi masistelu-ahdistelu-menoa ja nukuin ihan hervottomat määrät. Heti kun valoa on alkanu tulla niin olokin on helpottanu ja tuntuu että kaikkea, koko elämää, jaksaa paljon paremmin.

Hm... Oon tarkotuksella pitäny tän blogin aikoinaan irti Höyhenestä / Rajattomasta, mutta kun nyt suoraan kysyttiin, niin Nixienä tosiaan siellä pyörin. Tosin en ole aikoihin vaivautunu sinnekään, eli ehkä tästä spurttaan saman tien sinnekin päivittelemään tän kevätinnostuksen voimin!

Päivitys.

Paino pudonnut yli 10 kiloa. Täältä tullaan laihuus, onni ja menestys. Takapakkiakin on ollut, aika raju itsemurhayritys reilu viikko sitten. Sairaalasta oon onneks päässy jo kotiin. Oon täällä blogissa ollu aika aneeminen, Höyhenen päikky vie enempi aikaa.

Haasteita.

Uuttakin uudempi vuosi ja uuden innostukset. Parin päivän epäröintiputki laihdutuksen suhteen ei saa nyt haitata tunnelmaa. Pääasia on että laskusuuntaan mennään. Vaati se sitten mitä tahansa. Lääkäriltä sain taas uusittua ihan Panacodit ja muuten sitten vähän bentsoja. Tosin yks päivä vetäsin pannariöverit ja kotimatkalla töistä tullessa jouduin hyppäämään bussista pois ja yrjöämään kolmesti. Onneks ei mahassa muuta ollu kun vettä, niin se oli oikeestaan ihan helpottavaa. Ei jääny pahaa makua suuhun tai mitään. Hyvin siisti tyhjennyssuoritus sinällään. Illalla uudestaan ylöstulleet vastasyödyt salaatit olikin sitten vähän nihkeämpi kakoa pönttöön. No oppia ikä kaikki, eli panacodeistakin voi vetää överit jos ei vähään aikaan oo syöny.

Nyt kauhea arpominen. Kumpia nauttisi tänään... Rauhottavia vai stimuloivia? Vaikka mulla kyllä noi molemmat on stimuloivaa kamaa. :)

Töissä mut lykättiin juurikaan kyselemättä testaamaan uusia työhousuja koska oon "näemmä kokoa 40". Sano siinä sitten että itseasiassa nää housut on 44. No, onneks oon jo sen verran vatsaa menettäny että uskoisin oikeemman koon olevan jo ainakin 42. Ja jos sovitushousujen saapuminen vähän viivästyy, niin eiköhän ne jalkaan mene. Tai ainakin otan tän haasteena näin.

No muts, kaikkea hyvää uudelle vuodelle!
(Oma lupauksenihan on saavuttaa alipainon raja tän vuoden sisällä.)

Voitonriemua.

Jihhaa! Tää diettihän toimii. Uskoisin eilisen keskiviikkopunnituksen ja tulevan maanantaipunnituksen (aion vaihtaa punnituspäivää, daa) välillä tapahtuvan odotetun eron 8-alkuisista lukemista 7-alkuisiin. Eli kiloja on kyllä karissut ja nopeasti. Harmi vaan, ettei sitä oikein taas missään tunnu huomaavan. Tai on ehkä jotkut kotilökähousut vähän väljät, mut sellaset nyt saattaa pesujen välillä löystyä ihan noin vaan käytöstäkin. Ainoa missä ehkä ihan realistisesti hoksaa jotain on työhousut. Ei ne ennenkään ylhäällä pysynyt ilman vyön kireälle vetoa, mutta nyt ei siis pysyis todellakaan. Pelkään jo etukäteen sitä miten joku työkaveri just vaatteista hoksaa mun laihduttavan. Eeeeeiiii... Ei sitä saa kukaan nähdä ennen kun oon valmis. Eli oikeesti laiha. Voisin vaik pysyy pläskinä nää ajat kokonaan ja sit joskus vuoden kuluttua rysäyttää suoraan tavotepainoon. (Joo ja sitähän ei kukaan huomais...)

Jalkapöydän rikoin ennen joulua. Joulu meni päin vittua lähinnä äidin takia. Joulun takia mielenterveys on ollu tosi heikoissa kantimissa, mut nyt on aika paljon jo valoa tunnelin päässä. Huominen kyllä ahdistaa kun en haluis mihinkään lähtä mut jos joku pyytää niin sit on "pakko". En haluis juomista turhaan kaloreita nyt just tähän väliin. Menee niin hyvin laihdutus ja laihtuminen.

No tässä nyt ohessa väliin (suoraan toisaalta kopsattu kertomukseni viime yön oudosta unesta...

------------
Weird. Näin niin kummaa unta viime yönä että ohhoh. Ensinnäkin tapasin siinä 1.-2. luokkien parhaan kaverini (joka on opiskellu muualla Suomessa nyt lukion jälkeen). Olin siis visiitillä sen luona paikassa jossa se on nyt asustellut, vaikka oikeesti ei siis olla pidetty juurikaan joulu- ja synttäritoivotuksia kummempia yhteyksiä enää vuosikausiin. No sit jotenkin mun entinen hoito sattu asumaan siellä missä se kaveri ja tää kaveri rupes kyselee multa et on kuullu vähän juttua meistä ja niin edelleen. Ensin haukuin sit sille kaverille hoitoa, mutta hetken päästä jo muistelin lämmöllä.

Siinä vaiheessa unta tää kaveri jotenkin feidautu pois ja ympäristö muuttui jokskin eteläks, turistihelvetiks, Kanarian saareks, tms. Siellä olin sitten matkalla viimosimman poikaystäväni kanssa, mutta elettiin vasta sitä iskemis-tutustumis-vaihetta. Se oli jotenkin tosi ahdistavaa, koska unessa oisin halunnu jo harrastaa tän "tulevan poikaystävän" kanssa seksiä, mutten osannu yhtään ilmaista tunteitani ja ajatuksiani sille ja jopa jotenkin vahingossa välttelin sitä. Oli tyyliin joku yleinen juhla tai festivaali ja istuin siellä mieluummin veljeni kun ton "tulevan poikaystävän" vieressä, yms. Hotellihuoneessa (jossa asuin tyypin kanssa) stressasin kanssa koko ajan lihavuudesta ja meikkaamisesta ja hiuksista ja kaikesta.

Sit tää aiemmin mainittu hoito (josta en siis myöskään oo kuullu varmaan pariin vuoteen mitään) oli tuolla etelässä vaikka ikäänkuin siellä samassa paikassa missä asui tän vanhan kaverini kanssa. (Piti siellä jotain omaa radiokanavaa, häh?!?) Sen kanssa harrastin sit villiä hyvää seksiä pitkin rantoja ja niittyjä jokusen kerran. Sit unen lopussa kävelin sen hoidon äidin kanssa jossain puistossa ja se äiti oli tosi tyytyväinen, et sen poika on mun kanssa naimisissa. Ja siis siinä unessa me ei oltu oikeesti naimisissa mut en hennonnu kertoa tolle äidille sitä.

Siis mistä näitä ihmeunia oikeen tulee??? Tosi outo.

Mut siis joo, toi ei ollu ollenkaan pääpointti miksi kirjoitin tän tänne. Vaan se että kautta koko ton unen olin siinä unessa ikäänkuin oma lihava tänhetkinen itseni. Laihdutin kyllä ja olin siis ikäänkuin omasta mielestäni ihan samassa tilassa senkin suhteen kuin todellisuudessa. Mutta unessa kukaan muu ei pitänyt mua lihavana. (En nyt väitä, että kukaan välttämättä todellisuudessakaan siitä kehtais esim. sanoa tai puhua...) Mut siis unessa pystyin hoidon kanssa sekstailemaan, vaikka kyllä stressasin ite läskeistä. Mutta siis se hoito oli ihan mehuissaan musta. Oli jotenkin tosi seisauttava ja voimaakin jopa antava uni. Meni koko aamu ihan tossa unimaailmassa. Pitääkin mennä stalkkeroimaan feisbuukissa tota hoitoa. :D
----------------------------

Tollasten ihme seksuaali-laihdutus-ahdistus-voimistus-alitajunta-sekoilujen lisäks oon vähän ehkä "ihastumassa" yhteen työkaveriin. Tai näin pelkään. Lainausmerkit on sen takia, että en tosiaankaan usko pystyväni enää silleen turvallisesti vaan kiltisti ihastumaan. Lähinnä varmaan osin ton unen tuoman fyysisen fiiliksen vallassa oon ikäänkuin kiimoissani tohon työkaveriin, koska se on mies, hyvännäkönen, mukava, flirtti, sinkku ja satun näkemään sitä lähes päivittäin. Sillä on just niin muhun vetoavat kasvonpiirteet ja käsivarret, että huh huh. Töissä kuitenkin sellasta pientä fyysistä läheisyyttäkin välillä, etten sellasta mistään muusta suunnastakaan tällä hetkellä saa. Tuntuu että ihan pienet katseet, käden kosketukset, henkäyksetkin virittää meidän välillä jotain jännitettä. Että voi herranjestas. Toivottavasti tyyppi pyöris mun elämässä vielä sittenkin kun todella oon taas se laiha kaunis itseni.

Listausta.

Fiilis: Ihanaa, vapaata! Hyi kamala, luin pari vikaa tekstiä. En oo vissiin kovin innolla keskittyny kirjottelemaan, kun kieli mitä sattuu ja typoja täynnä. Yritetään palata normilinjalle.

Dietti: Ruokakuri pitää, jopa vedin puolivahingossa paastonkin toissapäivänä. Äitikin jo sanoi että ihan kun ois pari kiloa vyötäröltä kadonnu. (Siitähän ne ensisijassa lähtevätkin, kun tällanen järkky omenainen olen.) Tosin äiti nyt viljelee tollasia kommentteja jatkuvasti kaikille läheisilleen, että niilläpä mulle mitään merkitystä, pah. Ylipäänsä en haluais tollasia kommentteja kuulla, ennenkun oon todella siellä tavoitteessa, eli ihan rehellisesti alipainon puolella. Oletan kuitenkin realistisesti, että varmaan alkaa sanomista ainakin lähimmiltä kavereilta tulla varmaan viimeistään normaalipainon ylärajoilla. Ehkäpä aikasemminkin.

Tyhmää: Kameran kyllä tarvitsisin, niin voisin ikuistaakin tätä muutosta. Ehkäpä ensi palkasta sitten.

Ärsyttää: Oon hukannu yhden kirjan, jonka olin ajatellu antaa veljelle joululahjaksi. Epäilen sen lojuvan juurikin veljen vintillä. Tyypillistä.

Uusia miesihanteita kiitos vilkkaiden unien: Entinen hoito / koulukaveri ja BB-voittaja Niko. Hm... Tai en nyt kyllä muista mainitsinko noista jo silloin viimeisessä psykossa luettelossa. No, eniveis, ovat nyt vahvistaneet asemiaan.

Pro ana ja ABC.

Jee, ilman muuta saat Nancy tehdä mulle bannerin (niiksi kai noita nyt sit kuitenkin kutsutaan...). Mahdolliset toiveet olivatkin jo tossa edellisessa postauksessa. :)

Mutten sitten. Pro-Anatus sujuu loistavasti. Jo melkein kaks viikkoa. Tuntuu vieläpä et päivä päivältä pystyy vaan vielä karsimaan kalorimäärää koko ajan pienemmäksi. Sitten kun pääsen ens vuoden puolella normaalipainolukemiin, niin ajattelin testata ton Ana Boot Campin ehdottomasti. Kiinnostais jo nyt, mutta kun oon vasta päässy vauhtiin ja sit on noi joulut sun muut tulossa, niin en nyt viitti, ettei sitten mene päivät ja kalorit sekasin niiden pyhien takia, kun sosiaalisesta pakosta joutuu sitten kuitenkin syömään, kun ei sit sitten tiedä mille kalorimääräpäiville noi sattuu sitten osumaan.

Töissä on kivaa, jne. Ja mukavasti pätkässy ton sairaslomalaihdutuksen, kun töissä oon pitäny 0-kalorilinjaa, eli siellä en syö mitään. Eli säännöllistää vähän tätä ruokailupuoltakin. Ettäs näin. Hyvin pörisee.

Flaierin tekijää???

Hein jos joku taitavampi kuvankäsittelija tahtoisi, niin olisin superkiitollinen kunnollisesta flaierista tuohon blogin yläreunaan. Itse en osaa hienoja tehdä. Vaatimuksia ei ole muita, kun että väreiltään sopis blogini asuun ja jotain thinspiskuvaa sais olla mukana. Esim. vaikka juuri Nicole Schersingeriä, kun on mun ideaalivartalon omaava. Löytyiskö ketään taitavaa rakasta??? :/

Turpa rullalla.

Haa! Itsekurini on rajaton! (Tällä hetkellä.)
Vähän on alkanu ketuttaa että pärstäsaikku loppuu ja edessä on paluu töihin/kouluun. Vaik oikeestihan se on vaan hyvä asia, että saan jotain ryhtiä tähän elooni. Vaik kiva oiskin ollu hautautua puoleksi vuodeksi kotiin syömättömänä ja astua maailmaan sitten uutena ja upeena ja uudistuneena ja niin edelleen.

Silmät on ihan törkyturvonneet, mille en keksi muuta selitystä kun äkillisehkösti viilenneen sään. Eli kuivemman ilman. Toivottavasti saan ne töihin menoon mennessä kuosiin. Jos en, niin pakko hakea lisää saikkua. Tässä vaiheessa jo rahallisesti ihan sama, kun joudun ens kuun suhteen turvautuu lähinnä veronpalautuksiin. Joita onneks tulee yhden kuukauden tulojen verran, että ei hätäpäivää. Ois vaan ollu pop, käyttää se ennemmin ekstrarahana joululahjoihin ja velkoihin.

Ostin kalkkitablettei ja eläimille tarkotettuja biotiini fortei. Pitäis kuulemma tehostaa hiusten ja kynsien hyvinvointia. Toivotaan. Ainakin ovat kohtuu kivuttoman hintasia, verrattuna esim. johkin Prioriiniin jota oon välillä syöny ahkerastikin.

Liqued diet.

Nassu alkaa muistuttaa jo entistä. Mukavat Panacodit sain vielä tulehduskipulääkkeiden kaveriksi, eli yötkin on menny miten kuten. Sairaslomaa vielä jäljellä, mutta tänään ajattelin ihan rentoutua kaverin luona YHDEN VIINIPULLON verran (ei tippaakaan enempää, I promise!). En siis tänään aio noihin pannareihinkaan koskea. Plus muutenkin aion ihan kiltisti ne käyttää kipuihin, toki nauttia euforiasta samalla, mutta siis että mitään erottelua en aio kokeilla. Meni muutenkin vähän fiilikset niin alkoholiin kuin lääkkeisiin koko tän episodin takia. Lisäksi noi lääkkeet on pilannu yöunet aika tehokkaasti. Syytän ihan puhtaasti Panacodeja. Joten siksikin yksi päivä täysin ilman on tervetullut, että saan syvän unen yöksi.

Laihdutus on nyt sitten jo reilun viikon sujunut varsin jouhevasti. Arvioisin että reippaasti alle 1000 kilokalorin on joka päivä jääty. Kun ei kerta saa kiinteetä juuri syödä vielä. Enkä aio syödäkään ehkä noin 2-3 viikkoon. Kunnon vitamiinit ja kalaöljytkin hommasin. Sääli vaan, että ennen accidenttia on tota painoa tullut (näemmä vaa'an mukaan) taas lisää. Eli ollaan tässä edesmenneessä projekti 35:ssä otettu takapakkia. Tällä hetkellä kyseessä olisi ehkäpä projekti 38, tai sitten tavoitepainon nosto. :) No nyt aion ottaa ihan päivän kerrallaan, parannella itteni ja yrittää pysyä kaidalla tiellä syömisen (ja erityisesti juomisen) suhteen. Kippis sille!

Pää kii.

Nyt on naama paskana ja kipeenä. Sairaslomaa ja pelkkää nestemäistä ravintoa. Nooh, tekee hyvää laihdutusspurtille. Sais vaan kunnon särkylääkkeet tähän tuskaan. Ryynikänneissä menin siis toilailemaan pahemman kerran. Mitä tästä opimme? Jos otat et juo, jos juot et ota. Siis bentsoja.

Lomalla on hullun tylsää. Teen tikustakin asiaa et olis jotain tekemistä edes pieniks hetkiks. Tän turpaongelman ohella on myös iskeny melkonen masennus päälle. Mikään, siis oikeesti mikään, ei kiinnosta. Yritän vaan luovia päivästä toiseen ja nukkua siinä välissä kohtuu tuskattomasti.

Että tällästä täältä. Raportoin lisää jahka kunto kohenee.

Silmä-alukset lentää

Okkeis. Nyt on sit terveys varmaan pettämässä ihan viimesen päälle ja mitäs se taas tietää... No laihiksen kiristystä jälleen. Oon nyt tässä taas slööbaillu miten sattuu, ajatellu että kyllä se kunnon ruoka tiellä pitää ja paino putoaa itsekseen. No eipä varmaan, ja jos ei muuta niin ei ainakaan kunnolla. Eilen ja tänään on illalla vääntäny alavatsaa ihan yhtäkkisinä kohtauksina ja hullun lailla. Eilen olin jo lähes ambulanssia soittamassa kun tuntu siltä että kohta synnytän. Aaltomaista kipua, joka sellasen viis minuuttia aina kesti ja koko ajan koveni. Mut sitten lievenikin onneksi, ja tänään tiesin sitten jo missä mennään. Mut ihan oikeesti aivan henkeäsalpaavaa.

Muutenkin luottelen tässä kaikki mahdolliset vaivani aina sisältyvän tuohon painoon. Päätä särkee? Laihduta. Menkat myöhässä? Laihduta. Rytmihäiriöitä? Laihduta. Ja oikeestaan ihan tosioikeesti uskonkin pohjimmiltaan, että moni vaiva kaikkoaisi tai ainakin kutistuisi sillä painonpudotuksella. Tuntuu ihan uskomattomalta, että olen todella noin parissa vuodessa päästänyt itteni tällaiseen kuntoon. Siis minut itseni. Pakanallinen omatuntoni sinkautti jopa yksi ilta taivaalle vallan rukouksen tätä painonpudotusproggista koskien.

Töitä on ihan älyttömästi, mikä on toki ihan hyväkin. Ei tarvi pähkäillä ja ahdistella koulujuttujen kanssa, vaan voi hyvällä omallatunnolla paiskia hommia. Eikä se rahanansaitsemispuolikaan mitenkään mahdottoman ikävä ole. Ainakin vuodenvaihteeseen asti olen näillä näkymin niin kiinni töissä, ettei aikaa koululle piisaa. (Eikä varmaan ikävä kyllä aktiiviselle liikuntaharrasteellekaan. Mutta okei, sen aikahan pitikin olla vasta sitten kun painosta on osa saatu jo veke.) Oikeestaan tällä hetkellä tuntuu, että elämä on asettunut aika hyvään muotoon juuri tälle hetkelle. On sopivasti kaikkea kaivattua juuri nyt, mutta ei toisaalta tiukkoja sidoksia jatkaa tällä samalla mallilla kovin pitkään. Ainoa mihin ehkä tarvitsisin muutosta juuri nyt on oma rahankäyttö. Huimasti olen petrannut ja tavallaan tilanne on senkin suhteen tosi hyvin. Mutta toisaalta nyt kun rahaa töiden seurauksena on tulossa, niin yritän varoa tuudittautumista siihen. Mieluummin panostan sopiviin joululahjoihin muille ja itseeni tarkoitetut varat käytän velkojen lyhennyksiin. Eipä niitä paljoa ole, mutta silti ensisijaisesti niistä eroon ja sitten vasta säästöön (ja ehkä sitten jotain muuta mukavaa, jos tuntuu).

Käytän mielestäni esimerkiksi ihan tolkuttomasti rahaa ruokaan. Suurin osa siitä on laiskuutta. "Koska laihdutan, tarvin jotain kevyttä, niin otan sit tän salaatin." Joo ja itse jos tekis sais kolmet salaatit siihen samaan hintaan. Tai sitten en käy kaupassa ollenkaan, koska laihdutan ja pärjään sillä mitä kotoa löytyy ja sitten huomaankin, että tarvin sitä ja tätä ja joudun juoksemaan kalliiseen lähikauppaan josta tarttuu vaikka mitä yllätysostosta hihaan. Ja se mikä ei mee ruokaan menee sitten juomaan. Että joo. Ehkäpä jos alottais käymällä kaupassa vaan jokatoinen päivä. Sit vois harventaa vaikka pariin kertaan viikossa ja se jo varmaan auttaiskin aika paljon.

Ja sitten hei. Täällä lueskeli joskus joku kielenhuoltaja tai vastaava. Olis taas tullu eteen kinkkinen kysymys. Onko se silmänaluset vai silmänalukset? Itseäni otti päähän se telkkarissa pyörinyt voidemainos, jossa hoettiin miljoona kertaa silmänaluksia. Aattelin, että onpa joku mainostoimisto taas tehny tehtävänsä kun kirjottelee jostain aluksista (siis laivoista tai sellasista). Sitten törmäsin jossain lehdessä kuitenkin mielipidekirjotukseen, tms. ja siinä oli joku päivitelly että kun nykyään on silmänaluksetkin muuttunu alusiksi, että niin on maailma hunningolla. Siis apua olinko mä väärässä?

Ahdistelua.

Kohta on joulu! Ja hyvin epätyypilliseen tapaan oon jopa jo ostanut muutaman lahjan näistä syksymme lukuisista 3+1-kampitus-pimeät-hinnat-kuutamolla-sembalo-päiviltä. Myöskin ikävät määrät kaikenlaista mässyä on tarttunut mukaan koska "nyt on niin halpaa, et ehtii sitä laihduttaa myöhemminkin". Äiti on ollu ihan skitsona, todellakin saanu kirskutella hampaita että edes joten kuten kestää.

Yläasteaikanen "exä" ahdistelee feisbuukin tsätissä ja tekstareilla ja soitellen. En oo vastannu puhelimeen enkä tekstareihin, mut feissarissa jutskaillu jos on ollu tylsää. Se varmaan luulee et oon vieläkin se hoikka ja hehkee, jonka muistaa. Jos näkis mun valasruhon, niin varmana perääntyis. Toinen entinen hoito taas ällöttää seksihulluudellaan. Sekään ei kyllä tiedä että oon lihonu. Haluis jotain seksikokeiluja tehdä. Hah, you wish.

Tää paskiainen painuu nyt pikapostauksen jälkeen nukkumaan, että jaksaa huomisen turborutistuksen duunissa kunnialla.

No voi hohhoijaa.

Jee! Juuri ja juuri vielä syyskuun puolelle ehtii tämä. :D

Kesäloma on muisto vain ja arki iskenyt aika tehokkaasti. Vähän tosin vaihtelevastikin, koska välillä on ollut töitä paljon ja välillä ei. Lisäksi luulin jo luopuneeni koulusta, mutta ehei, opiskelijakortilla sitä tänä päivänäkin porskitaan ja loppuviikon tiukkaakin tiukempi kysymys kuuluukin: "Mitä vielä suorittaa jäljellä olevana opiskeluaikana nykyisessä opinahjossa?". Odotamme vastausta kuumeisesti.

Olen kyllä tässä välillä yrittänyt kovasti tulla välillä jotain turhaa kirjoittamaan, mutta joka kerta bloggeri on potkinut takaraivoon. Ja koska olen niin suurpiirteisen kärsivällinen mitä tietotekniikkaan tulee, niin olen jokaisena kyseisistä kerroista luovuttanut yrittämiseni hyvin lyhyeen.

P35 sujuu hyvin ja huonosti. Välillä hyvin ja välillä huonosti. Punnitukset olen skipannut kiltisti ja niin aion tehdäkin, ennen kuin on varmaa että tulos taas miellyttää (on matalampi kuin edellisellä kerralla). Noh, siitä ei nyt huvita puhua sen enempää, koska tänään on ollut huono päivä. Ja sellaiseksi jääkin, koska käsilaukussa odottaa pullo punaviiniä. Se oli tarkoitus nauttia töiden jälkeen kaverin luona, mutta sitten totesin, että täytyy hoitaa muutama tietokonejuttu ehdottomasti tän päivän puolella, joten päädyinkin kotiin illaksi. Joten nautinpa siis yksin kotona. Tai... No... Big Brotherin seurassa. Kyllä. Olen addiktoitunut. (Aah, Paul ja Niko! Niin tyhmiä, mutta oh niin öö, en nyt tiiä mitä. Komeita? Kauniita? Miehiä? :/)

Muutenkin olen tässä viime aikoina huomannut kiinnittäväni niin hereillä kuin unissani huomiota tosi outoihin miestapauksiin. En mihinkään tosi komistuksiin tai unelmatyyppeihin, vaan ihan vaan outoihin. "To do -listalla" olisi tällä hetkellä ainakin BB-hyypiöiden lisäksi Jack Bauer, Fox Mulder, about koko The Shieldin miesväki (erityisesti Lem), yläkerran naapuri, pari töistä tuttua kasvoa, pari koulusta tuttua kasvoa, kaverin poikaystävä ja niin edelleen ja niin edelleen. Erästä mainosslogania mukaillakseni - mistä näitä mieltymyksiä oikein tulee? No, olo on kuitenkin turvallinen, mitää sutinaa mihinkään suuntaan ei ole.



Kivaa syksyä kaikille näissä merkeissä, koitan taas vähän tsempata bloginkin kanssa kun on taas muut arkiasiat kohtuu kunnossa.

Vittuperkele.

Nojoo, paino tippuu, mit mitäs iloa siitäkin on, kun about koko ajan kännissä. Katotaan sit viikon päästä kun työt alkanu ja vähän ehkä säännöllisempi rytmi. Tää on niin pyllystä.

Mut jee, oon painonpudotusaikataulussa sentään, jee.

Huomenta!

Oho. Eilen tuli tehtyä jotain sopimatonta. Ja sen seurauksena nyt on huono olo. Ja ei! En vetänyt perseitä, vaikka juotua tulikin. Minäpä tyttö oksensin. Oli sellanen sopiva olo ja aattelin että jotain viinejä jos ulos saan niin säästyy kaloreilta ja krapulalta. Ehkä 20 min sitten kökin vessassa ja kävi aikas helposti. Tosin ulos tuli varmaan vaan ne just juodut vedet. Ja ei, en aio ottaa tavaksi. Jotenki yökkö olo vielä nyt aamullakin ja tuntuu että naama ihan turvoksissa. Tässä sitten pitäisi vielä tehokas päivä olla. No, ehkä se teellä tasottuu.

Sit tuli tuohon kysymykseen vielä sellanen lisäys, että muistin tossa kuinka joskus "vanhassa kodissamme" oli koulusta pois koska en ollu syöny kunnolla moneen päivään. Mummi oli mua hoitamassa ja oli tosi tyytyväinen koska keksi yhen ruuan jota suostuin syömään, eli hernekeiton. Enkä edes tosiaan muista miksen syönyt, oliko siinä joku laihdutusajatus takana vai ei. Mutta eniveis muistan että toi oli "vanhassa kodissa" joten olin 2-luokkalainen tai nuorempi.

Ostin muuten eilen sellasia hedelmäkuutioita apteekista. Yhdessä 26 kaloria ja hirveesti kuitua, eli sellanen naamaan illalla niin pitäis vatsan pelata. Alkaa noi tolosen kuidut meinaan olla lopussa.

Ja laalaa.

Niin juu ja tuo ym. Eli viinaa olen juonut 12-vuotiaasta asti. Pilveä polttanut ehkä 15-vuotiaana tai jotain. En muista. Ei voi muistaa. Opioidit löysin kesällä 2008. Siihenpä nää muistijäljet juuri loppuukin, ja pahempaa en oo kokeillut. Kaveri tyrkytteli amfetamiinijohdannaisia puoli vuotta sitten, mutta se unettomuus ei houkutellut, joten jäi kokeilematta.

Jiggijei!

Mulle on tullut yksi kommentti-kysymys.
So...

Mittani?

Mitat on siis virallisten viimeisten mittausten mukaan 171,5 cm pituutta. Siis tää on otettu joskus silleen et aamulla pituus oli 172 ja illalla 171, eli itse lasken painoindeksit sun muut ton 171,5:n mukaan. Painoa on siis vikan aamupunnituksen jälkeen 83,3 kiloa, mutta viime päiväpunnituksen mukaan about saman verran, eli eiköhän ole jonkun verran laskenut (hoppas så).

Mistä asti olen laihduttanut?

Ja laihdutellut olen noin 11-12 vuotiaasta asti. Tuhosin kyllä jo päiväkirjat niiltä ajoilta, mutta ainakin tuolta viidenneltä - kuudenneltä luokalta oli sellasia "paastopäivä" ja "aion olla ainakin 50 kiloa silloin ja silloin" -merkintöjä. :/ Periaatteessa ennen tätä päivää olen ainakin noin 68 kilosta 50:een pudottanut.

Mistä asti vedellyt lääkkeitä?

Ehkä noin muutaman vuoden sen laihdutusaloituksen jälkeen. Muistan ainakin vaihtaneeni jotain äipän masislääkkeitä tupakkaan yläasteikäisenä. Eli varmaan jotakuinkin samoihin aikoihin tajusin niiden muunkin käytön. Muistan että isälle jäin kiinni äidin lääkkeiden nappailusta joskus, ja isä kuoli kun olin 14-vuotias, eli sitä luokkaa. Pikkuhiljaa vasta oppinut nää käyttötavat, yms... :)

Muahhah. Olipa heti alkuun pirtsakka kysymyspostaus. Nauttikaa.

Kun liian kauan taloa tuulettaa voi pakkanen jäädä asumaan.

Ahhahhaa. Tulee ihan vanhat hyvät ajat mieleen, kun tässä punaviiniä siemaille koitan keksiä jotain järkevää kirjoitettavaa. No, sellaista tuskin on luvassa. Kunhan tapan aikaa ennen kun lähden vikoja muuttojuttuja järkkäilemään.

Tosiaan ero bentsoista on aika raju. Tuntu että pää halkee, mut onneks/epäonneks alkoholilla voi viekkareita aika hyvin torjua. Luulenpa nimittäin että tulevaisuudessa kaikki mahdollisesti käsilläni olevan napit piilotetaan hyvin tarkkaan. Vaikka ainakaan vielä äiti ei ole mitään sanonut. Tai kukaan muukaan. Netistä hotittais tilata hirmuna kyllä vahvempia bentsoja ja jotain opioidei. Fiilistelyyn ja myös laihdutuksen tueksi. Ehkäpä jopa uskallan, sitten kun luottokortilta löytyy taas elonmerkkejä. Jos jää tulliin, niin sitten jää, ja tuskin siitä sakkoja kummempaa saisi. Ja niistähän mulla jo on kokemustakin. :D

Tosin mulla vaihtuu hoitava lääkärikin tässä, uuteen olen ens viikolla yhdynnässä, niin ehkäpä se ois (voi kunpa se ois) bentsomyönteisempi kun kukaan aiempi. Voi muistan kun jouduin työterveyslääkäriltä vuosia sitten ruinaamaan ekat omalla nimellä tulevat bentsot. Pitkän ja hartaan vuodatuksen jälkeen se kirjoitti 10 vitun kappaletta 10 vitun milligramman Tenoxeja. Muahhah. Miten sen sais mahtumaan noiden urpojen päähän että 5000 milligrammaa Opamoxia viikossa ei saa mua moksiskaan. Jotain räkästä Oxamin 15mg saan sit taas sen 10kpl ruinattuu varmaan tolta uudelta. Eli käytännössä yhden kivan illan. :) Nojoo, tiedän toki et eihän noita huvikäyttöön kuulu kirjottaakaan, mut miks ei niitä sit sais, jos ite tietää riskit, toleranssinsa ja muut vastaavat. Ei mulla ainakaan vuosien ajoittaiset möyhykaudet oo saanu mitään vakavaa aikaan. Ja jos nyt mummoks asti elän, niin todennäköisesti bentsojen käyttö huonontais sitä elämänlaatua siitä jo muutenkin huonommasta päästä.
(Joo, näinhän me tupakoitsijatkin sanotaan... Mut siitä on sentään ympäristölle ja muille ihmisille terveyshaittaa myös.)

Toinen jänskätys tässä on, että kuinkahan saan luvan jatkaa opintojani. Kun jo viime syksynä jouduin sellaseen urpoon ihmettelyyn... Ja nyt en ees oo koko talven aikana saanu kokoon ainuttakaan opintopistettä. Vittuperkele. Ei oo kiinnostanu. Mut se ois se yks tentti niin oisin ainakin kandi. Jos saisin jatkaa opintoi (meen ens viikol yo:lle pohtimaan asiaa) niin kyllä jotain vuoden aikana varmana tekisin. Ainakin ees sen kandin.

(Mmmh, aah, viini on nannaa.)

(Ja yks ilonen uutinen, erittäin superhyperkiinnostava varmasti on, että olen käynyt tänään peellä jo 4 kertaa. 4! Sehän on varmaan jo kilon verran painonvähennystä.)

(Kommentoikaa jos ette halua vastedes kuulla suolentoiminnoista.)

Oonpas muuten feikki tällä hetkellä. Kulmat, ripset, huulet ja kynnet. :D Ja hiuksetkaan ei oo luonnollisen väriset. Mut pidennyksiä olen toki harkinnu. Tästähän vois tulla oikee muotiblogi tätä menoa.

Perse. Kaveri ilmotti myöhästyvänsä tapaamisesta jonka piti olla noin puolen tunnin kuluttua. Lisäksi lähdin iloisena kantamaan lompakkoni käteisiä pankkiin tänään. Mutta siis nythän on lauantai. Yhtä kauheeta säätöä koko päivä. Ja naamakin kiiltää rumasti. Ja kaks ällöä entistä hoitoa ahdistelee feisbuukin chatissa. No, eivät olekaan nähneet mua nyt läskinä. Eli elättelevät ehkä jotain toiveita. Toivottavasti siihen vielä mahdollisimman pian on syytäkin. Eli se 35 kiloa pois.

En oo muuten virallisesti harrastanu seksiä reippaasti yli vuoteen. Harmittaako? No tavallaan joo. Mut en mä nyt mitään satunnaisia seksikertoja haluiskaan. Ja suhdetta sitten? En just nyt. Oon pläski ja se häiritsis laihduttamista.

En muuten oo mitenkään juhlinu blogini sadannetta merkintää (wou, mikä saavutus tässä vuosien saatossa...). Joten teen tällasen blogi-juhla-systeemi-testi-hommelin. Eli
S U U R E N K Y S Y M Y S P O S T A U K S E N.

(Oli muuten varmaan eka kerta kun mainitsen sanan "postaus" koko blogissa.)
Nojoo, mutta jos ootte muita blogeja seurannut koskaan, niin tiedätte miten homma etenee. Nyt te kaikki lukuisat kaksi lukijaa jotka tätä seuraavat saatte kysyä minulta ihan mitä haluttaa, kiinnostaa, tulee mieleen, jne. Sanotaanpa että aikaa on seuraavaan punnituspäivään, eli keskiviikkoon. Aika alkaa nyt. Kommentteina siis tähän tai johonkin tällä välillä tulevaan kirjoitukseen. Lupaan vastata kaikkeen!

Se on hellurei nyt, tää tyttö sai tarpeeksi viiniä ja jaksaa taas jatkaa.

Muodonmuutosta.

Joo. Viimeisen viikon aikana tapahtunutta:
- Otin oikeaan korvaan industrial lävistyksen ja kaksi inner conchia. Noi conchit on ollu aiemminkin vaik se lävistäjä ei jälkiä nähnykään.
- Otin kestotekoripset. Ne on I H A N A T.
- Kestopigmentoin kulmat, ne on toistaseks vähän liian tummat, mut varmaan viikon sisään ihan mukavat. Ja kätevät. Nyt ei käytännös tarvi kun vähän ihomeikkii ja huuliin jotain.
- Otin uuden tatuoinnin, ihan pienen vaan, mutta näkyvälle paikalle. Sekin on vielä vähän parantumisvaiheessa, mutta siitä tulee joskus hieno.
- Laitatin huuliin hyalureenihappoa, tai mitä nyt olikaan. En oo tyytyväinen lopputulokseen, niin meen kahen päivän päästä laitattaa lisää.

Nyt voivoivoi vielä kun laihtuis niin oisin oikeesti ihan täydellinen.

Äiti oli sairaalassa ja söin kaikki sen Opamoxit (100 kpl x 50 mg) noin viikossa. Et on ollu aika utunen olo. Mut varmana on paino pudonnu ens punnituskertaan mennessä. Viime viikon tuloshan oli -1,7kg. :)

Industrial.

Kävin lävistettävänä, laitattaa irtoripset ja kampaajalla. Love

Ruuatkin tosi jees kun oon koko päivän ollu liikentees. Tyytyväinen.

Huomen töitä, eli ohjelmaa myöskin. Hyvä niin koska ylihuomenna on...

P U N N I T U S P Ä I V Ä !!!